Juhannuksen jälkeen -ruusu

Sain kaksi vuotta sitten loppukesästä (tai alkusyksystä, syyskuuta se oli) Millanilta aimo nivaskan perennoita sekä juhannusruusun alkuja. Vielä viime kesänä niihin ei tullut nuppuja, mutta tänä kesänä niitä ilmestyi mukavasti. Tänään löysin ilokseni kukat auenneina, pitihän niitä konttia nuuhkimassa. Lapsuudenkodissani nurmikenttä omenapuineen rajautui toisella laitaa syreeniin ja tien puolella juhannusruusuun. Olihan meilläkin tässä pihassa alunperin juhannusruusu yhdessä pimeässä nurkassa, mutta se jäi alle jossain viemärinkansien korjausurakassa. Siitä saakka olen kaivannut sellaista takaisin, ja kiitos Millanille, nyt sitä taas on!

Joitakin vuosia sitten (= kuutisen vuotta) katkaisimme tienpuoleisen orapihlaja-aidan juuresta poikki, osan juuristakin sain kaivettua pois. Tilalle olen sitten istuttanut mm. syreenin alkuja, tuota kuvassa näkyvää lupiinia, viiruhelpiä, muutaman kuusentaimen sekä vielä nämä juhannusruusut. Jossain vaiheessa voisin yrittää kehitellä viiruhelpille jonkin muun paikan. Mutta siltikin tuo "etuaita" on ja tulee olemaan melkoinen sekamelska. Niin kuin joka ainoa perennapenkkinikin ynnä muut puutarhamme ongelmakohdat...