"Kantokin on kaunis, kun se kukitaan"

Olisi varmaan kannattanut ensin selvittää, minkäväriset kukat verbenaan tulee, ennen kuin istutin sen keskelle keltaista tarha-alpia. Tosin en vieläkään ole asiaa selvittänyt, ties vaikka tulisi ihan hauska tai ainakin siedettävä väriyhdistelmä.
Viime kesänä sain perenna-Liisalta mm. tarha-alpia, josta hän sanoi, että se kasvaa aivan missä vain. Niinpä istutin sitä kannon ympärille. Noita kantojahan pihassamme riittää, vaikkei ihan yhtä paljon kuin puita. Viime kesänä kaadetun koivun kannolle (näkyy kuvassa vasemmassa reunassa) istutin suikeroalpia, ja kyllä se siinä on hengissä pysynyt.

Risuhökötykseen liittyy oma pikkutarinansa. Taannoin tein koivunrisusta puolentusinaa kranssia johonkin myyjäisiin. Eiväthän ne kaupaksi menneet... Viime syksynä lähetyspiirissä vähän inventoitiin myyntituotteita, ja Aino ehdotti, että kranssit heitetään roskiin! Eihän nyt tokikaan, pelastin omani pois. Mutta sitten ne jäivät muovikassissa talveksi patiolle, lumen alle. Keväällä löysin ne enemmän tai vähemmän homeisina. Revin niistä loputkin rautalangat pois ja kasasin ne sitten kannon päälle, sitaisin jollain narulla ja tuin rautakepillä sekä täytin keskustan mullalla. Aluksi istutin siihen krassin, mutta halla vei sen. On siinä nyt uusikin krassi, mutta se jää verbenan ja tarha-alpin varjoon. Kuva on viikontakainen, kohta verbenan nuput ehkä värinsä paljastavatkin.