Eikö olekin niin, että koska minä löysin asuntovaunun avaimet, jotka mies oli kadottanut ja joita hän haeskeli viikon päivät, niin nyt hänen pitäisi löytää minun kadottamani kynttilänsydänlangat?
No, voi tietenkin olla niinkin, että minä en olekaan itse kadottanut niitä. Voi olla, että ne olivat pudonneet (täyteen tungetusta) kirjahyllyn alakaapista lattialle ja sitten ne olivat siitä kulkeutuneet roskiin miehen siivouspuuskan aikana. Tänään tyhjäsin alakaapin vielä viimeisen kerran perusteellisesti, tuloksetta :(
No, koululta pelastamistani kynttilänpätkistä toki saa käyttökelpoisia sydämiä hätätapauksessa.
Mitä tulee asuntovaunun avaimiin, niin ne eivät olleet tuulipuvun takin taskussa (tuskin takkia on vielä edes löytynyt). Oman siivouspuuskani aikana aloin tyhjätä roinaa olohuoneen nojatuolin päältä, ja kas siellä avainnippu oli sukkien, lehtien ynnä muun nojatuolilla säilytettävien tykötarpeiden alla. Ai, eikö niitä kuulukaan säilyttää siinä? Se hänelle nyt kertokaa, miehelleni, kun itse en mä voi...
Minä en saa siivouspuuskia aiheettomasti. Jos en jotain yritä etsiä ("kyllä löytyy kun lakaistaan" tapasi äitini ennen sanoa), niin sitten siivoan vieraskoreilun takia. Nyt sattui vain niin, että hoksasin aivan liian myöhään, että meillä oli vieras - ja rupesin siivoamaan vasta, kun olivat jo lähdössä. Kuopuksen tyttöystävä oli ollut koko ajan yläkerrassa, kun mä marmatin miehelleni kovaan ääneen kaikesta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti