Tuossa kun katselin wikipediasta uteliaisuuksissani sitä Millanin mainitsemaa risiiniä, niin ajauduin tutkimaan suopayrttiä, kas kun se mainittiin risiinimyrkkysivulla. Vaikka nimestä (ja ihanasta tuoksusta) jo olin arvannut, että suopayrttiä on käyttetty saippuan tekemiseen, niin en ollut kuitenkaan tiennyt, että sen sapoiinipitoisuus on jopa suurempi kuin pesupähkinöiden ja että koko kasvia voi käyttää pesuaineena. Mitä jos antaisi suopayrtin levitä koko perennapenkkiin ja raivaisi päivänliljat sen tieltä pois? Voisi jo tänä kesänä kokeilla, miten vaikkapa kukinto toimisi pesukoneessa - tosin erityisesti juurakkoa on käytetty pesuaineena, mutta enhän minä raaski juuria tuhota. Katoaa vielä koko ihana kasvi, vaikkei yhtä salaperäisesti kuin aikanaan meille ilmestyi.
Mitä tulee päivänliljaan, niin en juurikaan piittaa koko rehusta. Kauniit lehdethän sillä on, ja lapsena tykättiin banaaninnäköisistä kukannupuista. Mutta en silloin lapsenakaan tykännyt sen lemusta. Tänä kesänä erehdyin kerran tuomaan päivänliljoja maljakkoon. Hetken päästä ihmettelin, mikä mun nenääni haisi sikalalta, epäilin jo itseänikin. Mutta kyllä se oli päivänlilja, joka sai jatkaa maljakkoelämäänsä pation pöydällä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti