Aikansa on joka asialla taivaan alla, kirjoitti Saarnaaja. Aika on istuttaa ja aika repiä istutus. Mutta NYT ei ole kyllä oikea aika perata mansikkamaata. Olisi pitänyt tehdä se alkukesästä. Siitä huolimatta revin tänään mansikoiden seasta kourakaupalla rönsyleinikkiä (ja joitakin orapihlajan versoja) ja siinä samalla irtoili raakileita. Samalla tosin laittelin vähän suojaa mansikanraakileiden alle, testaan, miten kahvipussit toimivat siinä hommassa. Ties vaikka kiiltävä materiaali säikyttäisi rastaita ja heijastaisi auringonvalon kypsyttämään mansikat alapuoleltakin... Rastaista puheen ollen, siinä peratessa tein ikävän löydön: kärpäsiä kuhiseva ja haiseva linnunraato, jalan koosta päätellen räkättirastas. Oli varmaankin törmännyt kasvihuoneen seinään. Siirsin sen lapiolla mansikkamaan laidalta kompostoriin jatkamaan maatumistaan.
Mies leikkasi nelimetriseksi roihahtanutta orapihlaja-aitaa mansikkamaan takaa, niin loppuja piikkioksia kerättyäni urakka jatkui perkuuna - nyt kun sinne mansikkamaan takalaidallekin viimein taas mahtuu.
Takapihalla on nyt iso kuupano piikkioksia. Toki ne voisi ilmaiseksi viedä puutarhajätekeräyspisteeseen entisen kaatopaikan tienoolle, mutta eiköhän nuo tuosta vähitellen tule oksasilppurilla haketettua, vaikka orapihlaja onkin vihoviimeistä käsiteltävää. Minkään valtakunnan hanskat eivät suojaa sataprosenttisesti pistoksilta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti