Jos en eilen saanutkaan mitään tehdyksi, niin tänään olenkin sitten viettänyt lepopäivää. Se on tuntunut tähteelliseltä, kun yöllä piti paiskia taas töitä. Unissani. Koulussa. Alkukesästä näin koulu-unia, koska se oli lähihistoriaa, ja näin loppupuolella lomaa näen niitä samoja unia toisesta syystä. Alkukesästä painajaisten pääosassa olivat tottelemattomat oppilaat, nyttemmin toisaalta ikävät entiset kollegat, mutta toisaalta myös oma avuttomuus ja saamattomuus, mikä on kyllä ollut läsnä myös alkukesän unissa. Jostain syystä jo toisen kerran uniesimiehenäni on rikuneerannut toinen niistä entisistä miespuolisista esimiehistäni, joita en oikein valveillakaan jaksaisi.
No, yön painajaiset kyllä saa mielestään, kun katselee televisiosta vaikkapa Aapelin teoksien filmatisointeja, Pikku Pietarin piha, kaksin kappalein. Mies ei jaksanut lähteä kirkkoon, niin se jäi väliin tältä pyhältä. Jaksamattomuutensa taisi olla enempi henkistä laatua, mutta oli nyt mitä hyvänsä. Ensi viikonloppuna ollaankin sitten sanankuulossa monen pyhän edestä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti