Kirja on luettu, mutta koko päivä siihen meni. Niskat jäykkänä illan lukusessiosta sängyssä. Muuta en sitten ole tänään tehnytkään kuin istunut lukemassa. Sen verran kävin ulkona, että ripustelin vanhan mansikkamaan yläpuolelle kynttilätuikkujen kuoria ja kahvipussien suikaleita, sen jälkeen kun olin bongannut kypsyviä mansikoita, joista ainakin yhdessä jo nokan jälki.
Jokin päivä sitten pihaa kierrellessäni napsaisin joitakin kuvia, mm. siitä pikkumaksaruohosta, joka on peittänyt kaksi vuotta sitten esiin kaivamani kivet:
Penkin toisessa reunassa oleva kivetys ei ole aivan näin tukossa. Tässä on jotain toistakin kivikkokasvia, jonka alun sain aikanaan äidiltäni mutta jonka nimeä en tiedä/ muista. Tuo pikkumaksaruohokin on "tuontitavaraa". Aika kauan ihailin sitä kirkkotarhaa ympäröivän paksun kiviaidan päällä ennen kuin kehtasin siitä napata palan. Se oli jo valmiiksi irti ja olisi ehkä kuivettunut ellen olisi sitä pelastanut! Niin kerta! Monta kesää se on jo ilahduttanut pihassamme milloin missäkin. Nyt se näyttää löytäneen itselleen kotoisan paikan.
Kauan paikaansa on hakenut myös tämä viiruhelpi. Siskoltani sain alun. Hänellä se tosin kasvaa melkein miehen mittaisena pusikkona kulmauksessa, jossa ennen oli tikapuut katolle mutta jossa nyt on viemärikaivon kansi (olisiko siinä rehevyyden salaisuus?)
En muista, mihin ensiksi tätä yritin juurruttaa, mutta sen muistan, että pikkuinen tyttäremme oli eräänä kesänä ihastellut erikoisen näköistä ruohotupasta - ja oli ottanut sen leikkeihinsä. Satuin huomaamaan asian, ennen kuin helpi oli ehtinyt liikaa kuivua, joten sain sen vielä juurtumaan ja virkoamaan uuteen kasvuun. Sitten kun samainen tytär oli jo rippikouluiässä, meidän etupihalta kaadettiin orapihlaja-aita ja sen tilalle ymppäsin syreenien ym. taimien lisäksi myös viiruhelpin, joka onkin nykyisellä paikallaan kasvanut mukavasti. Silti haaveilen keksiväni sille vielä paremman paikan. Eihän se mikään aitakasvi ole.
Nyt olisi sauna-aika. Hyvää pyhää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti