Olen pikkutörmäykseni jälkeen törmännyt parikin kertaa ihmisiin, jotka olivat yllättäen tietoisia tapahtuneestani. Totta kyllä, että kirjoitin siitä seikkaperäisesti täällä blogissani, samaten mainitsin ohi mennen facessa. Mutta yhtä lailla on totta, että tapaamani ihmiset käyttivät muotoa "kuulemma" eikä esim. luimma tai näimmä. Samoin on miltei varmaa myös se, että eivät nämä paikalliset ole huomanneet fb-päivitystäni saati seuranneet blogiani.
Kyllä minä tiedän, missä uutisvuoto on tapahtunut, tai siis keltä. Lähetin nimittäin sähköpostitiedotteen, ettemme lähdekään erääseen tapahtumaan, jota kohtaan olimme aikaisemmin ilmaisseet kiinnostusta ja johon oli vähimmäisilmoittautujaraja. Kerroin, ettemme ole nyt sattuneesta syystä matkustuskunnossa ja toivoin, että ilmoittautujia olisi silti tarpeeksi. Tapahtuman järjestäjä ei vastannut viestiini, mutta sen sijaan hän taisi välittää informaatiota eteen päin. Seuraavana päivänä tuli jo ensimmäinen viesti "Kuulin törmäyksestäsi. Miten voit?"
No, totta edelleen puhuen, en minä vaatinut salassapitoa. Seuraaville kyselijöille vastasin kyllä sitten kuitenkin, että "vai sellaista kaupungilla puhutaan".
Luulenpa, että hyvinkin on saattanut tämäkin tieto välittyä rukouksen yhteydessä. Ei olisi ensimmäinen kerta tässä hiippakunnassa, kun niin toimitaan.
Miksi mua ärsyttää? Miksi en osaa ottaa tätä välittämisenä?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti